Etelä-Suomen läänin talous ja tuotanto 
 

Helsinki on koko Suomen pääkaupunkikeskus.  Maakuntatason keskuksia ovat Hämeenlinna, Lahti, Lappeenranta ja Kymenlaakson on kaksi tasavahvaa maakuntakeskusta, Kotka ja Kouvola.  Suurin osa läänin muista kaupungeista on kaupunkikeskuksia. 

Kartassa paperi- tai sellutehtaat ovat luokiteltuna vuoden 2001 kapasiteetin mukaan kolmeen luokkaan (Tuotantolaitokset Suomessa 2002).  Kuvaan samalla paikkakunnalla lähellä toisiaan olevat tehtaat yhdellä symbolilla.  En erottele paperi- pahvi- tai  sellutehtaita, vaan saman paik-kakunnan eri tehtaiden kapasiteetit on laskettu yhteen.  Tehtaat keskittyvät Kymijokilaaksoon ja Saimaan rannalle. 

Alueen muu teollisuuden sijoittuminen muodostaa selviä vyöhykkeitä (Koulun kartasto 1998: 22).  Laajin teollisuusvyöhyke sijaitsee pääkaupunkiseudulla ympäristöineen, josta se kulkee kapenevana kohti Hämeenlinnaa ja sieltä edelleen Tampereen suuntaan.  Muut merkittävät teol-lisuusvyöhykkeet ovat Kymijokilaakso, Lappeenranta-Imatran seutu ja Lahden seutu. 

Kaivoksia on neljä.  Aivan Lappeenrannan kaupungin eteläpuolella on kalkkikaivos ja Lappeen-rannasta pohjoiseen Taipalsaarella on  Nikkelikaivos.  Kalkkikaivoksia on myös Sipoossa ja Lohjalla (Koulun kartasto 1998: 20).  Loviisassa on ydinvoimala ja Imatralla vesivoimala. 

Helsinki on toiminnoiltaan monipuolisin satama.  Porvoon Sköldvikin satama palvelee öljynja-lostusteollisuutta, Kotkan ja Haminan satamista viedään puunjalostustuotteita ja Hanko on au-tontuonnin ja lauttaliikenteen satama.  Reittiliikenteen lentokentät ovat Helsinki-Vantaalla ja Lappeenrannassa (Koulun kartasto 1998: 24).  Saimaan kanana on merkittävä vesiväylä Sisä-Suomesta Viipuriin ja Suomenlahdelle. 

Etelä-Suomen läänissä on runsaasti matkailukohteita.  Unescon maailmanperintökohteita alu-eella ovat Suomenlinna ja Pohjois-Kymenlaaksossa Jaalassa sijaitseva Verlan tehdasalue (Unesco 2000).  Kansallismaiseman arvon ovat saaneet Uudenmaan länsiosan Pohjan ruukit ja Snappertuna-Fagervik, Espoon Tapiola, merellinen Helsinki, Vanha Porvoo ja Porvoonjokilaak-so sekä Imatrankoski (Kansallismaisemat 2001).  Matkailijoita houkuttelevia teemapuistoja ovat pääkaupunkiseudun Linnanmäki, Heureka ja Serena sekä Kouvolan Tykkimäki (Vuoristo 1999: 179).  Etelä-Suomen tasaisesta korkokuvasta huolimatta alueella on melko paljon hiihtokeskuk-sia, tosin monet suhteellisen pieniä (SKI.FI 2002).  Suurin osa niistä sijaitsee kaupunkien lähei-syydessä. 

Lähteet:
Kansallismaisemat (2001). Ympäristöministeriö. 18.3.2002. <http://www.vyh.fi/luosuo/maisema/kansallis.htm>
Koulun kartasto (1998). 144 s. Otava, Keuruu.
SKI.FI (2002). Hiihtokeskusraportit, Etelä-Suomi. Suomen hiihtokeskusyhdistys ry. 18.3.2002. 
<http://www.ski.fi/DAS/Etelasuomi/>
Tuotantolaitokset Suomessa (2002). Metsäteollisuus ry. 18.3.2002. <http://www.forestindustries.fi/fin.htm>
Unesco (2000). Maailmanperintö ja Suomen maailmanperintökohteet.  Opetusministeriö. 18.3.2002. 
<http://www.minedu.fi/opm/unesco/maailmanperinto.html>
Vuoristo, Kai-Veikko (1999). Matkailijoiden maa. Teoksessa Westerholm, John & Pauliina Raento (toim). Suomen kartasto, 178-183. Suomen Maantieteellinen Seura ja WSOY, Porvoo.