Kuntien ensisijainen oman kunnan ulkopuolinen työssäkäynti suuntautuu muutamiin keskuksiin (Kuntatiedot - Etelä-Suomi 1993).  Jaan työssäkäyntikeskukset primäärisiin ja sekundäärisiin.  Primääriset työssäkäyntikeskukset ovat selkeitä keskuksia, joihin työssäkäyntivirrat suuntautuvat kaikista naapurikunnista ja paikoin kauempaakin.  Sekundäärisiin työssäkäyntikeskuksiin on suuntautumista vähintään kahdesta kunnasta, mutta ei kuitenkaan jokaisesta naapurikunnasta.  Sekundäärisen työssäkäyntikeskuksen lähellä on usein toinen keskus, joka vetää työssäkäynti-virtoja puoleensa. 

Suurimman työssäkäyntikeskuksen Helsingin yhtenäinen työssäkäyntialue käsittää lähes koko Uudenmaan lukuunottamatta länsiosaa sekä Sipoon ja Porvoon.  Työssäkäyntiä suuntautuu Hel-sinkiin myös edellämainitun alueen ulkopuolelta muista työssäkäyntikeskuksista, Hämeenlin-nasta, Riihimäeltä, Loviisasta ja Kotkasta.  Muita primäärisiä keskuksia ovat Forssa, Hämeenlin-na, Lahti, Kouvola ja Lappeenranta, jotka ovat Forssaa lukuunottamatta myös maakuntakeskuk-sia.  Näiden keskusten ympyränmuotoiset työssäkäyntialueet sivuavat toisiaan ja muodostavat itä-länsi -suuntaisen ketjun. 

Sekundäärisistä työssäkäyntikeskuksista neljä sijoittuu Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson ranni-kolle.  Kaupunkien lyhyiden välimatkojen takia mikään näistä ei saavuta kaikkien naapurikun-tien suuntautumista ja siten primäärikeskuksen tasoa. 

Kuntien ensisijainen työssäkäynti suuntautuu lähes täysin oman läänin sisälle.  Ainoastaan kaksi Etelä-Karjalan syrjäistä kuntaa Suomenniemi ja Uukuniemi suuntautuvat Ristiinaan ja Kesälah-delle. 

Työssäkäyntitiedot ovat vuodelta 1990.  Olisi mielenkiintoista tutkia, onko 90-luvun lamakausi muuttanut työssäkäynnin suuntautumista. 

Lähde:
Kuntatiedot - Etelä-Suomi (1993). Väestötietoja kunnittain. Väestölaskenta 1990, Osa 7A. 476 s. Tilastokeskus, Helsinki.