Kartta esittää Etelä-Suomen läänin kuntien asukasluvut vuoden 2000 lopussa (STV 2001: 78-89).  Ne vaihtelevat paljon; suurin kunta on Helsinki noin 550 000 asukkaallaan ja pienin läänin koilliskulman Uukuniemi, jossa on 567 asukasta. Väestö on vahvasti keskittynyt  Pääkaupunki-seudulle, jossa asuu lähes puolet läänin asukkaista. Pienemmät väestökeskittymät jatkuvat Pää-kaupunkiseudulta radanvartta noudatellen aina Hämeenlinnaan saakka.  Runsasväkisiä kuntia on jokisuiden kohdilla, kuten Porvoo ja Kotka.  Kymenlaaksossa väestö on keskittynyt Kymijoen varrelle.  Läänin läpi koillisesta lounaaseen kulkee 1. Salpausselkä, jonka alueella on havaitta-vissa myös selviä väestökeskittymiä.  Väestöltään pienemmät kunnat sijaitsevat maakuntien reu-na-alueilla. 

Taloudellinen huoltosuhde ilmoittaa, kuinka monta työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa on yhtä työllistä kohti.  Taloudellinen huoltosuhde vaihtelee muutamien Uudenmaan kuntien 1,0:sta Uukuniemen 2,4:ään (STV 2001: 78-89).  Vuonna 1998 koko maan huoltosuhde oli 1,4. Tätä parempi huoltosuhde on lähes kaikissa Uudenmaan kunnissa lukuunottamatta länsiosan reuna-aluetta ja Itä-Uudenmaan länsiosassa.  Seuraavan luokan (1,4-1,5) huoltosuhteet muodostavat vyöhykkeen parhaan luokan läheisyyteen sekä laajenevat pohjoiseen Kanta-Hämeeseen ja Lah-den seudulle sekä muodostavat käytävän Kymijokilaaksoon. Muutamien kaupunkien naapuri-kunnassa on kaupunkia parempi huoltosuhde.  Johtuneeko runsaasta työssäkäynnistä kaupun-geissa ja vanhusväestön muutosta kaupunkeihin, joka heikentää kaupunkien huoltosuhdetta.  Huoltosuhde on heikoin läänin pohjois- ja itäosissa. 

Numerot kartassa viittaavat kuntien nimiin, jotka löytyvät liitteestä 1. 

Kartan piirtämisen ongelmia ja ratkaisuja 

Vaikeinta oli valita sopivat ympyröiden koot väestöä kuvaamaan, niin että Uukuniemi näkyi eikä Helsingin ympyrästä tullut tolkuttoman suuri.  Hankalin kohta muodostui Keravan, Järvenpään ja Tuusulan alueelle, jossa ympyrät menivät pahasti päällekkäin ja muodostui kunnon sotku. Toi-vottavasti ympyröiden piirtäminen siten, että ne osittain peittävät toisensa, selkeyttää karttaa riittävästi.  Tarkoitukseni oli myös esittää ruotsinkielisten osuudet sektoreilla, mutta ilmiö ei tullut kartassa tarpeeksi hyvin esille ja sektorit entisestään huononsivat kartan ymmärrettävyyttä.  Ympyrät täytyi jättää avoimiksi, jotta ne eivät peittäneet pinta-alaltaan pienien kuntien rastereita. 

Taloudelliset huoltosuhteet päädyin esittämään neljällä eri harmaansävyllä.  Kokeilin myös pis-terastereita, mutta ne tekivät kartasta levottoman eivätkä erottuneet tarpeeksi toisistaan. 

Paraabelimittakaavan sijasta päätin esittää eräitä ympyräkokoja sisäkkäin.  Tapa vei ehdotto-masti vähiten tilaa.  Paraabelimittakaavasta olisi tullut liian pitkä ja vaikka sen olisi onnistunut mahduttamaan paperille, alkupää olisi jäänyt epätarkaksi. 

Lähde:
STV (2001). Suomen tilastollinen vuosikirja 2001. 699 s. Tilastokeskus, Helsinki.