Tukholman reissu 3.-6.6.2007
3.6.2007
Veli-Matti sai sukulaisilta ja ystäviltä synttärilahjaksi Tukholman reissun. Niinpä olimme aurinkoisena kesäisenä sunnuntai-iltapäivänä Silja Symphonyn aurinkokannella kattelemassa taakse jäävää Helsinkiä. Tuuli vilvoitti mukavasti. Laiva lähti ihme kyllä ihan ajallaan klo 17, vaikka vielä puoli viiden aikoihin terminaali oli tupaten täynnä porukkaa.
Suomenlinnan jälkeen tuuli alkoi puhaltaa kovemmin eikä aavalla merellä ollut enää niin paljon kattomista, joten mentiin lämmittelemään kannen sisätiloihin. Söin pari eväsleipäpalaa, ettei tulis nälkä ennen myöhemmän illan puffet-illallista.
Lähettiin Promenade-kävelykadulle kattelemaan mitä kauppoja sieltä löytyy. Veli-Matti ei sieltäkään löytänyt itelleen uutta digikelloa. Promenadin yläpuolelle oli viritetty verkko trapetsiesitystä varten. Tulihan se Moskovan sirkuksen esitys katottua niskat kekkasissaan, mut eipä ollu kaksinen esitys, aika simppelejä temppuja tekivät. Seuraavaksi mentiin taxfree-myymälään ostamaan vähän evästä hyttiin iltaa ja aamua varten. Sen jälkeen olikin aika mennä buffet-illalliselle. Kyllä oli hyvää ruokaa. Kun veti lautasellisen kaikenlaisia alkupaloja, monenlaista lämmintä ruokaa, muutaman lasin viiniä ja vielä jälkiruuaksi jäätelöä, niin ihan paha olo alko jo olla.
Mutta eihän syömisestä tullut paha olo kauaa kestä, etenkin ku lähettiin raittiiseen ilmaan kattelemaan auringonlaskua. Hienon näköstä oli, ku keltainen möllykkä painu mereen. Mentiin käymään yökerhossa. Kuunneltiin muutama karaoke-esitys, jotkut laulo aika hyvinkin, ja juotiin puoliksi joku drinkki. Käytiin vielä vilkasemassa toista yökerhoa, siellä oli enemmän tanssimeininkiä. Mut ei jaksettu sen kauempaa siellä olla, oltiin valmiita menemään hyttiin. Hytissä nautittiin vielä pullot bacardi freezeria. Sit lätkähin sängylle ja nukahin vaatteet päällä.
4.6.2007
Päätettiin nukkua pitempään ja jättää aamupala väliin. Aattelimme mennä syömään Kaknästorniin, jahka ehitään. Syötiin kyllä hytissä ohuet salamitikut ja juotiin limua, sit lähettiin laivasta kohti hotellia.
Scandic Ariadneen pääsi mukavasti katettua käytävää pitkin. Ennen ku vietiin laukku huoneeseemme kuudenteen kerrokseen, miun piti tietenkin ajaa näköalahissillä suoraan 16. kerrokseen kattelemaan maisemia. Mut ei se hissi tuntunut samalta ku 17 vuotta sitten luokkaretkellä, silloin se oli paljon jännempää.
Mentiin Suomi-puiston kautta Gärdetin metroasemalle. Jotenkin Tukholman metro vaikutti ankeammalta ja tummasävyisemmältä kuin Helsingin metro. Onhan Tukholman metro vanhempikin. Ajettiin metrolla keskusasemalle. Se oli kyllä virhe. Eihän sieltä meinannut löytää hissiä ulos. Kerran joku hissi jäi parikymmentä senttiä liian alas, mut sai Veli-Matti sen sit nappeja painelemalla oikeaan kohtaan. Päästiin kiertelyjen jälkeen vihon viimein ulos ja edelleen Sergelin torille. Siinä ankeassa paikassa (jotkut talot oli mukavaa neuvostoarkkitehtuuria) tuli myös pyörittyä jonkun aikaa ennen ku bussipysäkit löyty. Tarkotus oli mennä bussilla Kaknästorniin. Oikea bussi tulikin melkein heti. Bussi oli kyllä matalalattia, mut eipä siinä ollutkaan käännettävää luiskaa, jota pitkin oisin voinut ajaa sisälle. Ehkä mopon ois saanut nostettua sisään, mut ku bussikuskikaan ei ollut oikein auttamishaluinen, niin aattelin että olkoon. Alko kieltämättä ottaa päähän pyöriä kaupungilla nälkäsenä. Ei alettu odottelemaan seuraavaa bussia ja mahdollista luiskaa, vaan lähettiin merenrantaa kohti.
Ois ollu kiva, jos veden ääreltä ois löytynyt joku kiva ruokapaikka. Nähtiin eduskuntatalo, kuninkaanlinna (kuvassa) ja monia muita komeita taloja, mutta rantaravintolaa ei osunut kohalle. Nakkikioski ois kyllä ollu. Päätettiin syödä Djurgårdenissa ennen tivoliin menoa.
Kuljettiin edelleen rantoja pitkin Nybroplanille, josta lähti lautta Djurgårdeniin ja Gröna Lundin huvipuistoon.
Ihme tapahtui, pääsin ajamaan mopolla lauttaan ihan sujuvasti, lautan reuna ja laituri olivat samalla tasolla. Jokin sentään onnistuu tässä kaupungissa.
Lauttamatka oli mukava, Tukholmaa oli kiva ihailla mereltä käsin. Strandvägenillä näkyi komeita taloja.
Päästiin onnellisesti Gröna Lundin rantaan. Carl Michael ravintola sijaitsi mukavasti lähellä lauttarantaa ja tivolia, joten mentiin sen terassille syömään. Otin kotitekoista makkaraa, perunamuusia ja puolukkahilloa, ja kyllä maistui. Veli-Matti söi tavallista kanasalaattia.
Veli-Matti jäi ravintolan eteen huilailemaan ja lukemaan lehtiä, ku mie päätin ajella mopolla lenkin Djurgårdenin ympäri. Reunakivet tuotti välillä vaikeuksia, niitä ei ollut yhtään madallettu. Mut aina jostain pääsin ylös jalkakäytävälle. Näin isoja tammia ja kauniita rantapuistoja. Ajellessa mietin, et mitenköhän päästään kaupungista illalla takaisin hotellille. Ei se keskustan metroasema oikein huvittanut toista kertaa. Keksin et lautalla pääsee Djurgårdenista Vanhaan kaupunkiin ja sieltä metrolla Gärdetiin.
Ajelin edelleen Nordiska Museetin (kuvassa) ohi. Skansenin portillakin kävin, mut sinne näytti olevan jonoa, eikä ollut enää aikaa siihen ku piti joutua tivoliin. Löysin Veli-Matin penkiltä ravintolan edestä ruokalepoa pitämässä. Seija-käly lähetti meille terveisiä Kaapolta ja Uunolta. Pojat olivat voineet hyvin ja olleet killtejä, eivätkä karanneet rappukäytävään, ku Seija kävi niitä kattomassa.
Tivoliin mentiin lähimmästä portista sisään. Veli-Matti pääsi avustajana ilmaseks sisään samoin kuin laitteisiinkin. Ku mentiin sisään, siellä näkyi vaan lapsien laitteita. Toisella puolella näkyi kyllä hurjempia vehkeitä, mut sinne pääsi vaan rappuja pitkin eikä kunnon luiskaa tai hissiä näkynyt missään. Hohhoijaa, ei auttanut muu kuin kiertää ulkokautta toiselle sisäänkäynnille ja mennä siitä sisään. Aika moinen häkkyrä oli se isompi vuoristorata, Jetline. Vähän pelotti et mahtaako tuohon uskaltaa mennä.
Aateltin aloittaa pienemmällä vuoristoradalla, Kvastenilla (punainen rata). Siinä istuttiin silleen, et jalat roikku vapaana. Meiltä kysyttiin, et halutaanko olla samantien kaks kierrosta ja tietenkin haluttiin. Kyllähän se eka alamäki hurjalta mahanpohjassa tuntu, ku kahenkymmenen metrin korkeudesta alas tullaan. Ja toisen kierroksen alussa tuntu, et voi ei, pitikö haluta vielä toinen kierros. Mut kyl siitä ehjänä selvittiin. Sit mentiin siiderille ottamaan rohkasua ennen Jetlineä. Menin jo Veli-Matille lupamaan et lähen vapaa pudotus torniin, jossa joutuu kokemaan 80 metrin vapaan pudotuksen.
Mut ensin Jetlineen. Jetlinen korkeus on 26,5 m, radan pituus 793 m, maksiminopeus 85 km/h ja g-voimia on luvassa 4,5. Tosi kauheelta tuntu nousta sitä ekaa mäkeä ylös, ei siinä paljon maisemia tullut kateltua. Mut eka alamäki olikin sopivan loiva, kyyti oli tosi hauskaa. Aika jyrkkiä mutkia kyl oli. Halusin vielä toisen kierroksen samaa syssyyn, niin hauskaa oli. Veli-Matille ois kyl tainnut riittää yks kierros, sille tuli nimittäin huono olo. Jäi sit vapaaseen pudotukseen menemättä, ja hyvä niin, en ois uskaltanutkaan.
Lähettiin lauttarantaan. Tosi kiva, se 24 tunnin lippu jolla tultiin, ei kelvannutkaan Vanhaan kaupunkiin menevään lauttaan. No eihän uudet liput paljon maksanut, mut ihme touhua tuokin. Hyvin päästiin lauttaan ja Vanhaan kaupunkiin.
Kapeita kujia pitkin kuljeskeltiin Suurtorille. Tässä vaiheessa Veli-Matille alkoi taas ruoka maistua, joten käytiin Nilssonin terassille istumaan. Tilattiin kirjansitojantoast, joka syötiin puoliks. Se olikin hyvä annos: paahtoleipää, pari maukasta lihakimpaletta ja salaattia. Mausteitakin oli mukavasti. Jäi vielä vähän nälkä, joten tilattiin vielä toinen erilainen leipä. Siihen annokseen oli laitettu jotain makeaa kastiketta. En oikein tykännyt, mut Veli-Matille maistu makeampikin annos vähän niinku jälkiruuaksi.
Veli-Matti jäi Suurtorille istumaan, mie lähin vielä ilta-ajelulle. Kävin kuninkaanlinnan pihalla ja sit ajelin Riddarholmeniin Evert Tauben terassille kattelemaan näkymiä kaupungintalolle. Ois pitänyt mennä sinne vähän aikaisemmin, nyt aurinko oli jo ehtinyt laskea.
Ajelin takasin Suurtorille. Sieltähän Veli-Matti löyty Nilssonin edestä. Lähettiin siitä sit metroasemalle päin. Vähän kesti löytää hissi, ku se oli tien toisella puolella eikä mitään opasteita näkynyt missään. Mut hyvin päästiin metrolla takas Gärdetiin ja edelleen hotellille, puolen kahentoista maissa taiettiin olla huoneessamme.
5.6.2007
Nukuttiin mahollisimman pitkään ennekuin piti joutua aamupalalle. Syötiin hyvin ja kateltiin ruokasalin ikkunasta kuinka Silja Serenade saapui satamaan. Ennen huoneen luovutusta piti miun vielä toisen kerran päästä ajamaan näköalahissillä ylimpään kerrokseen. Sai sieltä ylhäältä ihan kivoja maisemakuvia. Vietiin avain respaan ja jätettiin laukku säilytykseen.
Hotellin aulassa oli muutama polkupyörä. Onneks tuli kysyttyä että saako pyöriä vuokrata. Saihan niitä, eikä maksanut mitään. Miun passin ne otti vaan pantiksi. Veli-Matti otti pyörän ja niin myö lähettiin ajelemaan kohti Kaknästornia. Kaknästornille oli n. 3. km matka. Ensin oli vähän ankeeta satamamaisemaa, mutta lähempänä tornia oli oikein vehreää lehtimetsikköä. Ilma oli mahtava, mukava ajella. Ei ois uskonut, et ollaan niinkin lähellä keskustaa. Kaknästorni on 155 metriä korkea tv- ja radiotorni. Se on Scandinavian korkein rakennus.
Näköaloja pääsi ihailemaan 120 metrin korkeuteen, jossa oli myös kahvila ja ravintola. Hienosti tornista näkyi keskustaan päin.
Näkyi sieltä meijän hotellikin ihan tuossa kuvan vasemmassa reunassa.
Yritettiin tilata ravintolasta perinteisiä ruotsalaisia voileipiä, smörgåsareja. Mut eihän sieltä niitä saanut, kahvilasta ois saanut vaan tavallista kinkkusämpylää. Veli-Matti jäi torniin kahville, mie lähin taas ajelulle.
Ajelin peltojen keskellä kulkevaa kävelytietä kaupunkiin päin. Matkalla näkyi muutama hevonenkin. Menin Östermalmin Karlaplanille. Se on sellainen pyöreä aukio, josta lähtee katuja kaheksaan suuntaa. Aukion keskellä oli lampi ja suihkulähde. Muuten aukio olikin pelkkää työmaata.
Ajelin sieltä sitten merenrantoja pitkin takas tornille. Kyllähän Tukholmassa rantoja riittää, ei vaan millään yhellä reissulla aika riitä läheskään kaikkien kiertämiseen. Tavattiin Veli-Matin kans Kaknästornin alakerrassa matkamuistomyymälässä, josta tarttu mm. paidat ja jääkaappimagneetit mukaan.
Ajeltiin takas hotellille, josta aateltiin ennen laivan lähtöä vielä yrittää saaha niitä smörgåsareja. Olin listasta huomannut, että jonkunlaisen leipäannoksen sieltä saa. Mut aika tavallinen leipä se oli, jonka päällä oli kasa katkarapuja. Miun syötäväks leipä jäi. Ihan hyvän makuinen. Veli-Matti söi yhen katkaravun ja tyyty muuten kinkkusämpylään. Ehkä joskus toisen kerran oikeat smörgåsarit osuu kohalle.
Lähettiin terminaaliin päin. Tuli vielä yks mutka matkaan. Päästäkseen terminaaliin johtavaan käytävään piti mennä toisella hissillä puoli kerrosta alas ja toisella hissillä taas ylös. Jälkimmäinen hissi oli sellanen päältä auki oleva malli. Hissi kyllä liikkui, mutta ovi ei auennut. Miun ei auttanut muu kuin kiertää terminaalin ulkokautta, Veli-Matti käveli suoraan käytävää pitkin. Hyvin kuitenkin kerkisin terminaaliin ennen laivan lähtöä, ei siellä ollut jonoakaan. Saatiin vielä ikkunallinen hytti, vaikkei se ihan Veli-Matin mieleen ollutkaan meluisuutensa takia, hytti sijaitsi näet ihan laivan perässä.
Aurinkokannelta kattelimme kuinka hotelli jäi taakse. Lämmintä riitti. Lippis lensi mereen, ku joku valokuvaaja pyysi meitä kääntymään ja tuuli tarttui hattuun. Mut ihan kiva kuva tuli, ostettiin se itellemme.
Kateltiin kallioista saaristoa ja istuttiin kansibaarissa. Monenlaista taloa näkyi rannoilla.
Laivaliikenne oli vilkasta. Välillä saarien välissä väylä oli tosi kapea.
Tälläkin laivalla oli Moskovan sirkuksen trapetsiesitys. Tällä kertaa katselimme sitä yläviistosta aurinkokannen tasolta, josta oli näköyhteys alas promenadille. Nyt temput näkikin tosi hyvin. Ryhmä oli paljon taitavampi kuin se menomatkan ryhmä. Nämä teki vaikka minkälaisia voltteja ja kierrehyppyjä toistensa käsiin. Sit kauppaan karkki- ja juomaostoksille. Ehittiin vielä syömään promenadin Mundo ravintolaan ennen ruokatarjoilun loppumista. Syödessämme katselimme auringonlaskua. Ehittiin sopivasti kannelle, ku laiva saapui Maarianhaminaan. Muutama auto tuli sieltä kyytiin. Tulipahan Ahvenanmaatakin nähtyä samalla reissulla. Maarianhaminassa näytti olevan ihan mukavan näköisiä puutaloja. Käytiin yökerhossa. Karaoke oli jo loppunut ja diskoilua ei kestänyt kuunnella, joten painuttiin hyttiin. Joku taas nukahti sänkyyn vaatteet päällä, ei haitannut melu yhtään.
6.6.2007
Katselin hytin ikkunasta ku laiva saapui Helsinkiin. Tosi kiva oli palata kotiin. Kotiolot taas maistuu, ku käy välillä jossain. Pojat olivat kotona hyvissä voimissa. Kaapo oli aluksi vähän hiljainen, mut eipä aikaakaan ku se jo karju tavalliseen tapaan pihalle. Isomman pesänsä pojat olivat kääntäneet ympäri ja silpunneet pohjan vaahtomuovin melkein kokonaan. Vissiin oli ollut vähän tylsää. Mut ei ne muita tuhoja olleet tehneet.
Kiitos vielä kovasti kaikille lahjaan osallistuneille! Oli hauska reissu! Ja kiitos Seijalle Kaapon ja Uunon hoidosta!