Sunny Beachin reissu 24.-31.8.2004

Tiistai 24.8.

Lento lähti vasta klo 16, joten aamupäivällä oli aikaa pakata ja katella uimahyppyjä. On se kumma, et vaikka kuinka yritettiin alottaa pakkaaminen ajoissa, taas tuli hillitön kiire. Mut saatiin myö kaikki tavarat kasaan ennenku taksi tuli klo 13.30. Hannele ja Olli tavattiin lentoaseman edessä kahden maissa. Tosi reipas ja hauska meininki oli päällä alusta asti. Ei muuta ku lähtöselvitysluukkua etsimään ja jonottamaan sinne. Aika nopeesti jono edisty. Mopo jätettiin lähtöselvitykseen ja istuin tavalliseen pyörätuoliin. Käytiin vielä kahvilassa voileipiä syömässä. Hannele halus työnnellä miua pyörätuolissa. Eihän tuoli oikein kurssissa pysynyt, meinas aina kääntyä oikealle ja mennä päin seinää tai sitten ihmisten jaloille. Mut hauska oli antaa ohjeita et mihin päin. Sitten lähtöportille ja täpötäyteen bussiin, joka vei meijät koneen luo. Yks muutaman vuoden vanha tyttö kysykin jo, et hei äiti eiks me mennäkään lentokoneella. Naurettiin et joo, taietaan tällä bussilla körötellä Sunny Beachille asti, ois tässä olemista. Päästiin sit koneeseen ja ahtautumaan penkkien väliin. Miulla oli mukavasti ikkunapaikka. Koneen lähtö viivästyi puol tuntia, ku yks matkustaja oli kadonnut. Se oli tullu lähtöselvityksen läpi, mut ei tullu koneelle saakka. Eli matkustajan tavarat oli koneessa, mut ite matkustajaa ei missään. Meille ei selvitetty miten asia ratkes, joka tapauksessa kone lähti kiitoradalle. Ja niin sitä mentiin kohti Bulgariaa!

Hienosti näky Helsinki ikkunasta. Oli oikeestaan tosi hyvä ilma maisemien katseluun lentokoneesta. Sellasia pieniä kumpupilviä oli alapuolella, mut missään vaiheessa ei ollu yhtenäistä pilviverhoa, jonka läpi ei ois nähnyt maisemia. Veli-Matti kirosi lentokoneen ahtautta, pöytäkään ei meinannut mahtua kääntymään eteen. Mut jotenkin saatiin shampanjat juotua ja sapuskat syötyä.

Kun lähestyttiin Burgasin lentokenttää, lennettiin Sunny Beachin yli ja nähtiin monta kilometriä pitkä hiekkaranta ja hotellien paljous sekä Nessebarin vanha keskiaikainen kaupunki (kuvan yläkulmassa). Lento kesti 2 h 40 min. Lentokentällä meni varmaan melkein tunti matkatavaroita odotellessa. Mut kyllä ne viimein tuli ja mopokin ilmaantu ehjänä aulan nurkkaan.

Oppaat oli meitä vastassa ohjamassa oikeaan bussiin. Meille oli varattu invabussi. Eli bussin takaosassa oli hissi, joka nosti miut ja mopon bussin takaosaan. Hississä oli huvia kerrakseen; ei mitään reunoja, ja sit hissi kallistu taaksepäin samalla ku nousi sinne ylös. Vähän tuntu et pysyyköhän tää mopo tässä... Bussimatkalla opas kertoili jotain Sunny Beachista, jakoi kartat ja varoitteli ettei sit saa vaihtaa rahaa muualla kuin virallisissa rahanvaihtopaikoissa, muuten joutuu huijatuksi. Puolen tunnin matkan jälkeen päästiin Sunny Beachille ja hotelli Fenixiin.

Huone oli ihan OK, parvekkeelta oli hienot näkymät (8. kerros), mut kylpyhuoneessa oli toivomisen varaa. Se oli aika pieni, pidee-suihku puuttui ja välillä viemäristä tuli outoa lemua, se teki tosi pahaa. Hetken aikaa hengähdettiin. Sit lähettiin hortoilemaan kohti Hannelen ja Ollin hotelli Venusta. Se olikin pimeällä aika toivotonta, etenkin kun Sunny Beachin kaduilla ei ollut nimiä, paitsi Kukkaiskadulla, ja karttakaan ei oikein pitänyt paikkaansa. Sovittiin tapaaminen korkean hotelli Kubanin eteen ja lähettiin ettimään sopivaa ravintolaa. Aika viilee ilta oli, tuulista. Juteltiin siinä ruokaa odotellessa että ku Finnmatkoilla on kerran invabussi käytössä, ois kiva lähtee jollekin retkelle. Erehdyin tilamaan kinkku-ananaspizzaa, jossa oli kirsikoita, ei voi kyllä kehua. Sen jälkeen tulikin syötyä lähinnä jotain grillattua ruokaa. Mut halvalla Sunny Beachilla söi. Neljän ihmisen ruoat + jälkiruoat ja viinipullo makso suunnilleen 50 levaa eli vähän yli 25 euroa. Kattelin kelloa et kylläpäs tätä iltaa riittää, eihän se oo vielä kahtatoistakaan. Mut olihan se jo puol 2 ennenku päästiin takas hotellille, kellosta oli patteri loppunut.

Keskiviikko 25.8.

Keskiviikkoaamuna ei kauaa nukuttu, piti yrittää vääntäytyä klo 9.30 läheiseen ravintolaan tervetulotilaisuuteen, jonne Hannele ja Olli myös tulivat. Siellä meille kerrottiin retkistä. Miun teki mieli perjantain iltaretkelle Erketchin kylään. Hannelea kiinnosti maanantain kokopäivän retki Vastakohtien Bulgaria. Olli ois kai halunnut kahden päivän retkelle Istanbuliin. Mut tää reissu ois ollut ihan liian kallista lystiä, 165 e henkilöltä. Veli-Matti ei ottanut kantaa, se ois kai mieluiten viettänyt aikaa altaalla tai rannalla. Mentiin sit Finnmatkojen opaspäivystykseen selvittelemään päästäiskö jollekin retkelle invabussilla. Ja kyllähän se järjesty. Päätettiin Hannelen kans lähteä perjantain kyläretkelle sekä maanantain Vastakohtien Bulgaria retkelle, vaikka jälkeenpäin ajatellen yhessäkin retkessä ois ollu ihan tarpeeks. Ainahan se meni vähän niin, että myö Hannelen kans järjestettiin ja päätettiin meijän ohjelma, ja miehet jurputteli perässä.

Iltapäivä päätettiin ottaa rauhallisesti ja viettää aikaa meijän hotellin hienolla uima-altaalla. Muut uivat, mut mie tyydyn istumaan altaan
reunalla jalat vedessä, vesi tuntu aika viileältä. Päivä oli mukavan lämmin, ei vaan ikinä muistettu kattoa tarkkaa lämpötilaa hotellin mittarista. Veli-Matti osti sellasen pienen veneen näkösen uimapatjan. Siihen oli kiinnitetty naru, josta sitä sai vetää perässä. Hannele innostu yrittämään pysyä muljahtelevan patjan päällä, ja Olli veti patjaa pitkin allasta. Sitä oli hauska katella.

Ykskaks naru irtosi ja patja tyhjeni samantien. Hannele molskahti veteen ja se siitä leikistä. Patja tais olla tarkotettu pikkulapsille. Veli-Matti haki uuden patjan. Ku yritin sen päälle istumaan, niin eikös kaakelin reuna leikannut miun vasempaan käteen peukalon ja ranteen välimaastoon parisenttisen haavan. Siihen loppu miun vesileikit. Onneks Ollilla oli laastaria mukana ja Hannelella pudistusainetta, joka kirveli niin perkeleesti! Loppuiltapäivä meni sit kirjaa lukiessa ja drinkkejä juodessa. Suunniteltiin et seuraavana päivänä lähetään Nessebariin, vanhaan keskiaikaiseen kaupunkiin. Mietittiin millä keinolla sinne parhaiten pääsis, matkaa oli kuitenkin n. 5 km. Hyvä vaihtoehto ois ollu vuokrata sellanen 4 hengen polkupyöräriksa, Veli-Matti, Hannele ja Olli ois ajaneet sillä ja mie mopolla. Mut ongelmana oli se, et Sunny Beachin hotellialue oli rajattu puomeilla eikä riksoilla oikein päässyt niistä ohi. Jätettiin asia hautumaan.

Illalla lähettiin kiertelemään Sunny Beachia ja kattelemaan myyntikojuja. Ja niitähän riitti. Löydettiin kiva afrikkalaiskauppa ja sieltä tarttu mukaan patsas, jossa miehen ja naisen päät suutelevat. Siellä oli myös isomahaisia afrikkalaisnaispatsaita. Aattelin et sellanen on pakko saaha, se varmaan tois hedelmällisyysonnea. Mut patsas oli sen verran iso, et sitä ois ollu vaikee kaiken iltaa mukana kuljetella, päätettiin hakea se seuraavana päivänä.

Aasikin nähtiin.

Veli-Matti, Hannele ja Olli vuokrasivat riksan ja niin myö lähettiin tunnin ajelulle pitkin Sunny Beachia. Paluumatkalla huomasin pienen hiljentymishuoneen discopaikan vierestä. Sain Hannelen ja muut houkuteltua sitä kattomaan. Se oli kuin minikokoinen kappeli musiikin jumputuksen keskellä (viereinen kuva).

Mentiin syömään ja illan kohokohta oli se, ku saatiin Hannele innostettua tilaamaan jälkiruoaksi Erotic banana. Maistu kuitenkin ihan arkibanaanilta.

Torstai 26.8.

Siinä kymmenen maissa tavattiin meijän hotellin lähellä ja lähettiin suuntaamaan kohti Nessebaria. Muut päättivät vaan sitkeästi kävellä sinne kuumuudesta huolimatta. Miulla oli helppoa, ku oli aina oma menopeli alla. Matkalla nähtiin monttuisia jalkakäytäviä ja neuvostotyyppistä
arkkitehtuuria, aika karua pelkistettyä tyyliä, ja kaikki oli muutenkin vähän vinksallaan ja rötöskäistä.

Nessebarin kaupunki sijaitsi pienellä niemellä, n. 300 x 800 metrin alueella. Sinne mentiin kapeaa maakaistaletta pitkin. Sieltä näkyi hienosti Sunny Beachin uimarannat, kuhiseva ihmispaljous rannalla ja todella sininen meri. Välillä luin viestejä ja olin riemuissani, ku Yli-Hannuksela pääsi finaaliin. Olin tilannut kännykkään YLE:n tekstiviestipalvelun, joka syyti tasaiseen tahtiin viestejä suomalaisten edesottamuksista.

Nessebarissa oli paljon muureja, joita Hannele tutkiskeli ja kommentoi nauhalle. Ja sitten oli tosi päällekäyviä korukauppiaita, jotka suunnilleen väkisin työnsivät rihkamahelmiä kaulaan. Eikä niihin tehonnut "NO" ollenkaan. Nessebarissa myyntikojuja muutenkin riitti. Siellä pyörittiin ja osteltiin kaikenlaista mm. ikonit.

Syötiin lounasta paikassa, josta näki miten meren vaahtopäät löivät rantakallioihin. Meille maistui grilliruoka ja Hannelelle paksu sakea mausteinen perunalihasopppa.

Vaikka Nessebarissa oli kauheesti turisteja ja myyntikojuja, oli se silti Sunny Beachia rauhallisempi paikka, sieltä puuttu se jatkuva musiikin jumputus. Ihan mukava siellä oli kapeilla kujilla kierrellä.

Ylhäältä kaupungista katseltiin alas merelle ja ihailtiin komeita vaahtopäitä. Huomasin kävelytien, jota pitkin Nessebarin voi kiertää aivan merenrantaa myöten. Sain muut houkuteltua mukaani.

Oli mukava retki, kun ei ollut mitään kiirettä, vaan välillä saattoi ottaa kengät pois ja heittäytyä selälleen rantapenkille.

Eikä ollut niin kauheen kuumakaan, kun mereltä puhalsi mukavasti. Mie kiersin Nessebarin kokonaan, muut tulivat "junakyydillä" jonkun matkaa takaisin. Sitten oli vielä aika tallaaminen Sunny Beachille. Hotellissa sain viestin, ettei sitä kaivattua kultamitalia tullutkaan.

Illalla haettiin se meijän naispatsas kaupasta, joka sai nimekseen Venus hotellin Venuksen mukaan, se kun oli siellä illan Hannelen ja Ollin huoneessa hoidossa. Venuksen allasbaarissa nautittiin muutama drinkki. Oli Happy hour eli sai kaks drinkkiä yhden hinnalla. Drinkit oli aika reilusti vahvempia kuin meijän allasbaarissa. Mutta hyvän fiiliksen ne vaan sai aikaan, kevyen oloisena lähettiin ruokapaikkaa ettimään. Ilta päätettiin vielä samassa allasbaarissa ja keskusteltiin henkevästi uskonnosta ja alkoholista.

Perjantai 27.8.

Ensin mentiin valokuvausliikkeeseen tyhjentämään muistikortti CD:lle. Aika paljon siellä tuli kuvia otettua. Sitten rannalle. Tehtiin Hannelen kanssa hieno hiekkalinna. Tosin välillä tuli isompi aalto, joka melkein pyyhkäisi linnan pois.

Tosi kiva oli istua rantavedessä Mustanmeren aalloissa. Kun tuli aalto, se mukavasti heitti nurin. Muut kävivät uimassa kauempana, riemua näytti riittävän heilläkin.

Ois varmaan viihdytty rannalla pitempääkin, mutta piti lähteä hotelliin suihkuun (ennen kaikkea tyhjentämään hiekat pöksyistä) ja valmistautumaan iltaretkelle Erketchin kylään.

Kuvassa Sunny Beachin rantakatu. Tasaista oli, helppo ajella mopolla.

Invabussi haki meijät vähän ennen viittä, ja niin lähdettiin 40 minuutin ajomatkalle kylään. Matka kulki rähjäisen maalaiskylän halki. Sitten bussi lähti nousemaan pientä monttuista tietä ylemmäs vuoristoon. Matkalla opas kertoi kylien elinolosuhteista. Vanhukset saavat eläkettä pahimmillaan vain 50 levaa (reilu 25 euroa) kuussa, lisäksi he viljelevät vihanneksia omissa puutarhoissaan henkensä pitimiksi, eli aika köyhää on!

Kun päästiin Erketchiin, niin joka puolelta alko mummoja ilmaantua käsitöineen meijän kävelyreitin varteen. Tuntu aika pahalta, ei millään kaikilta voinut ostaa.

Ensin mentiin kattomaan kylän ortodoksista kirkkoa. Se tosiaankin on tuo kuvassa näkyvä rakennus. No, eipä kirkko ois ainakaan korkeampi saanut olla. Kirkot eivät saaneet olla moskeijoita korkeampia, jos nyt oikein muistan. Muu porukka oli aika hätäistä, ennenku myö ees ehittiin kirkkoon, muut olivat jo tulossa sieltä pois ja menossa kauheella vauhdilla kattomaan erään pariskunnan vanhaa taloa. Miua suututti tollanen hätäily, oisin kaikessa rauhasssa halunnut katella kylää ja maisemia.

Söpö possu!

Muutkin kotieläimet; lampaat, vuohet, kalkkunat ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan, kuljeskelivat vapaana pitkin kylää.

Mentiin siitä sit kylän ravintolaan nauttimaan illallista. Viiniä sai niin paljo kuin vain jakso juoda. Ja sitten oli sitä rakia! Opas kertoi bussissa, että se on vähän kuin paikallista pontikkaa, 40 prosenttista, ja kuulemma pahaa. Meille tuotiin pöytään jokaiselle oma rakikuppi eteen. En ois millään maistanut, se haisikin niin pahalle, mut muiden yllytyksestä imasin pillillä sitä, ja kas, hyvää oli! Suututuskin hävisi samantien. Vielä kun tyhjensin Veli-Matin ja Hannelen rakikupista jämät, niin johan tuli ilonen tunnelma. Viiniäkin oli kaks kannullista pöydässä. En muista mitä meille tarjottiin illalliseksi.

Puhuttiin et minkälaista meijänkin elämä ois, jos ois satuttu syntymään Bulgarian maaseudulle. Viinikannut tyhjeni ja Veli-Matti haki lisää. Rakiakin saatin lisää. Huh huh, vieläkin tulee paha olo ku aattelee tota iltaa ja rakin haju tulee nenään. Eipä tullut sillon mieleen, et tollasista juomisista tulee pää kipeeksi ja paha olo. Pihalla esittiin jotain kansantanssia. Yleisö sai mennä mukaan. Hannele kinus hirveesti tanssimaan, mut jostain syystä Olli ei lämmennyt ajatukselle. Alko sataa. Lopuksi oli kai tulisilla hiilillä kävelyä, mut se esitys meni miulta aivan ohi.

Pääsin vielä jotenkin mopolla hissiin ja bussiin. Muistan ku bussissa kinusin hirveesti Hannelea drinkille ja jatkoille Venuksen allasbaariin, sit nukahin. Pieni sellanen muistikuvanhäivähdys on, että bussi oli pysähtynyt ja Veli-Matti käski miua mopoon. Ja että suusta valu rinnuksille jotain lämmintä ja Veli-Matti sano et voi voi.

Seuraavan kerran heräsin yöllä kovaan ukonilmaan ja päähän koski niin perkeleesti ja oli paha olo. Ihmettelin Veli-Matille, et miten oon päässyt bussista sänkyyn ku ei oo mitään muistikuvaa asiasta. Olihan siinä kuulema aika työ ollutkin. Kun bussi tuli hotellin pihalle ja Veli-Matti alko herättelemään miua, aloin oksentamaan. Suurin osa meni mukavasti rinnuksille. Veli-Matti sai joltain pussin, johon loput meni ja johon Veli-Matti kouralla mätti oksennukset miun rinnuksilta. Ois tullu hyvä pätkä lomavideoon, jos Olli ois vaan kuvannut tapahtuman. Retkotin mopossa hervottomana, ku Veli-Matti kädellä paino kaasua ja ohjas mopoa sisälle. Onneks en sentään ajanut päin seiniä, ei tullu suurempia vahinkoja. Päästiin huoneeseen ja Veli-Matti sai miut retkottamaan puoliks sängylle, puoliks lattialle. Miua sai kuulema maanitella aika kauan ennenkuin tajusin ite auttaa sen verran et pääsin kunnolla sänkyyn. Veli-Mattia odotti vielä pyykinpesu.

Lauantai 28.8.

Aamulla tuntu, et kyl tää tästä, elämä voittaa, ei muuta kuin kova meno päälle taas. Aamupalalle mentiin kaupan kautta, Veli-Matti haki miulle appelsiinilimua krapulalääkkeeksi. Hannele ja Olli tulivat meijän hotellille aamupäivällä. Olli lähti shoppailemaan ja Hannele jäi meijän kans kertaamaan edellisillan tapahtumia. Siinä rötkötettiin sängyillä ja kuunneltiin Veli-Matin elävää kertomusta. Joo, en mie ollu ainoa oksentaja...

Oli aika viileä jä pilvinen päivä, ei mikään sopiva päivä altaalla tai rannalla olemiseen. Ehdotin, et lähettäiskö kävelyretkelle kylään Sunny Beachilta pohjoiseen. Siellä näky olevan peltoja ja teitä vuorenrinteellä, ois kiva mennä sinne kattelemaan maisemia. Hannele oli samaa mieltä, mut sitä ennen pitäis mennä meijän naapurihotellin altaalle kahdeksi, Hannele ku oli sopinut edellisenä iltana bussissa Toinin ja Kilun kans treffit sinne. Mentiin altaalle ja tilattiin pientä syötävää. Jostain syystä viinakset ei meille maistuneet, vieläkin kiersi mahassa ja oli paha olo. Toinia ja Kilua ei vaan näkynyt, olikohan niiltä menny muisti vai makasivatkohan krapulan kourissa.

Lähettiin siitä sit menemään Sunny Beachin rantakatua pohjoiseen päin. Oli kyllä vaikka minkänäköstä luksushotellia rannan tuntumassa. Välillä ripsas vähän vettäkin. Hotellialueen lopussa tuli umpikujia; milloin oli portaita, milloin lukossa oleva portti. Siinä vaiheessa muilta alko puhti loppua.

Päätettiin, et Veli-Matti vuokraa moposkootterin ja myö kahelleen ajetaan sinne kylään. Se olikin hyvä idea, sinne ois ollu ihan liian pitkä matka kävellä. Veli-Matti ajeli skooterilla aina jonkun matkaa ja pysähty sitten odottelemaan miua.

Päästiin kylään ja löydettin suhteellisen hyvä asfalttitie, joka mutkitteli ylös vuoren rinteelle. Mahtavat näkymät! Näky koko Sunny Beach, Nessebarin vanha kaupunki, kylä alempana rinteellä ja vuorenhuippuja kaukana horisontissa.

Ei vaan ehitty tutustua itse
kylään, kun piti lähteä jo viemään moposkootteria takasin, oltiin vuokrattu se vaan puoleksitoista tunniksi. Mut kyllä kannatti noiden maisemien takia maksaa skootterista ja ajaa tuonne!

Matkalla alas pistäydyimme vielä paikallisella hautausmaalla. Hautakivet olivat aika ohuita ja lähes kaikissa oli kuolleen kuva. Mielenkiintoista.

Ku pääsimme takasin Sunny Beachille, huomasin hiukan punertavan kuun nousseen meren ylle. Harmitti kun en nähnyt alusta asti miten kuu ilmestyi näkyviin meren aalloista.

Eipä siinä illalla enää muuta tehty ku syötiin (viiniä ei tehnyt ollenkaan mieli) ja samalla seurattiin telkkarista keihäänheittoa. Jälleen kisa ilman suomalaismenestystä.

Sunnuntai 29.8.

Aamupäivällä tavattiin Hannele ja Olli rannalla. Veli-Matti jäi aurinkotuoliin vahtimaan tavaroita, ku Hannele ja Olli kävivät polkuveneajelulla. Mie taas en ois jaksanut koko päivää rannalla maata, vaan lähin itekseni ajelemaan samaan kylään missä oltiin eilenkin. Oli kiva päästä välillä yksikseen ajelemaan. Kiersin pitkin kylää, mutta aika vähän siellä oli paikallista asutusta, enemmänkin hotelleja. Aattelin et jospa kohtaisin siellä paikallisen poikamiehen, joka ottaisi miut taloonsa asumaan, taloon josta aukeaisi upeat näköalat yli Sunny Beachin. Mut ei tullu vastaan. Menin vielä uudelleen samalle näköalapaikalle ihailemaan maisemia. Oli paljon utuisempi ilma, maisemat ei näkynyt ollenkaan niin selkeästi kuin eilen. Tulin sieltä takas rannalle. Olli laitettiin ottamaan selvää, oisko tänään mahdollista lentää varjon kanssa veneen perässä. Veli-Matin teki kovasti mieli sellaseen leikkiin. Mut ei, tuuli väärästä suunnasta, ei onnistuisi tänään. Menin sitten uimapatjan kans mereen vähän uiskentelemaan. Oli hauskaa istua rantavedessä patjan päällä ku aallot heitteli patjaa ylös alas.

Illalla varattiin ittemme rantaravintolaan, jota oli huikeat näköalat merelle. Odotin kuuta nousevaa. Mutta ei taivaankappaleet olleet miulle taaskaan suosiollisia, horisontissa oli liikaa pilviä. Kuu tuli näkyviin pilvien takaa vasta korkealla taivaalla. Juotiin drinkkejä ja kirjoteltiin kortteja Suomeen. Pyydettiin Hannelea ja Ollia myös sinne syömään, mutta Hannele oli just ottamassa pikkulettejä hiuksiinsa. Lettien teossa meni kai puolitoista tuntia. Lopputulos oli kyllä erittäin hyvännäköinen.

Maanantai 30.8.

Tänään oli taas retkipäivä. Ei ois kyllä oikein enää huvittanut lähteä mihinkään, etenkin ku piti olla lähtövalmiina jo ennen kaheksaa. Pakkohan se oli koittaa jaksaa, ku retki oli jo maksettu. Invabussi ei ollut sama millä oltiin aikaisemmin liikuttu. Ja se toikin omat ongelmansa. Mopoa ei meinannut saada mahtumaa bussiin, ku penkkejä ei ollut otettu valmiiksi irti. Kuski yritti vääntää penkin muttereita irti kauan aikaa jollain pihdeillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Muut retkeläiset alko jo hermostumaan. Sit odotettiin mekaanikkoa, joka sai vihon viimein penkit irti ja niin miun mopo mahtu paremmin sisälle. Hissikin reistas, sitä piti aina räplätä ennenku se suostu toimimaan. Ajettiin Balkanvuorten yli 100 kilometriä Varnaan. Hienoja vuoristomaisemia sai matkalla ihailla. Ensimmäinen pysähtymistauko meni siihen, että kuski paukutteli jotain kahvaa, joka esti hissin nousun ylös. Kyllä hissi sitten jatkossa toimi. Sain kuulla et se toimiva bussi, jolla oltiin oltu perjantaina liikenteessä, olikin myyty viikonlopun aikana. Että sellasta meininkiä siellä päin.

Varnassa tutustuttiin ortodoksiseen katedraaliin. Kirkko oli vaikuttava ja koruttomalla tavalla koristeellinen. Ikonostaasi ja piispan istuin olivat kaunista tummaa ebenpuuta.

Sen jälkeen oli aikaa puolisen tuntia olla kävelykadulla. Mutta enhän mie sinne päässyt. Kirkon ja kävelykadun välissä oli erittäin vilkasliikenteinen katu, eikä ollut suojateitä, koska kävelykadulle oli alikulkutunneli, jonne taas pääsi vain portaita pitkin. Kierrettiin Veli-Matin kans sit vaan katua kirkon lähellä. Päivä oli pelastettu ku löydettiin kauppa, jossa oli seinälle laitettavia afrikkalaisnaamoja. Ostettiin pari. Se on meijän uus keräilyharrastus.

Varnassa syötiin lounas ja sit lähettiin ajamaan kohti kivimetsää. Siellä oli paljon tosi isoja onttoja vaaleita kivenlohkareita, eikä kukaan oikein pysty selittämään miten ne on syntyneet. Taas oli vaan puol tuntia aikaa tutustua paikkaan.

Ajeltiin varmaan puoltoista tuntia pitkin Bulgarian maaseutua, kunnes tultiin Asparuhovin kylään. Ekaks halukkaat saivat ottaa kyytiä aasin vetämissä kärryissä kylän halki. Tutustuttiin johonkin taloon, mie en kylläkään käynyt sisällä asti.

Parasta siellä oli pieni
vampyyrikissanpentu. Sen kun otti syliin, se alko heti imemään käsivartta. Hannelen kaulakin sai osansa imusta, kyllä vampyyrikissalla oli hajua missä kaulasuonet ovat. Toisessa talossa tarjottiin piirakkaa ja
bulgarialaista jogurttia (onneks ei rakia). Piirakka oli OK, mut jogurtti jäi syömättä. Sitten bussiin ja kohti Sunny Beachia. Tie oli kyllä toivottoman huonoa. Välillä lennettiin ilmaan takapenkillä, ku osu kuoppa kohalle. Maisemiakaan ei enää jaksanut katella, toivo vaan et oltais pian hotellilla.

Illalla yritin nähä auringonlaskua ja kuunnousua, mutta huonolla menestyksellä, pilvet oli taas edessä. Toinen matkalaukku piti ostaa, ku sen verran tuli osteltua kaikenlaista.

Tiistai 31.8.

Tänään oli viimeinen päivä Sunny Beachilla. Mie ainakin olin jo ihan kypsä kotiin, ei harmittanut yhtään, että loma loppui. Aamupalan jälkeen Veli-Matti kävi vielä altaalla aamu-uinnilla. Sitten pakattiin vielä loput tavarat, luovutettiin huone ja jätettiin matkalaukut respaan. Mentiin taas meijän suosikkimerenrantabaariin drinkille ja kirjotettiin loput kortit. Veli-Matin teki vielä mieli siihen liitovarjojuttuun. Veli-Matti ja Olli kävivät yhessä paikassa kysymässä ja tulivat sanomaan et kyl se onnistuu. Lentoon lähdettäis rantahiekalta ja samalle paikalle laskeuduttais.

Mut sit ku mie kävelin rantahiekassa paikanpäälle, niin enää ei käynytkään, oli muka liian kova tuuli. Veli-Matti oli tosi pettynyt, tuntu niinku koko loma olis mennyt pilalle. Onneks löydettiin toinen paikka, missä oli kans samaa varjojuttua. Sanoin Hannelelle, et varmaan se on niin, et Veli-Matti pääsee yksin, mut jos mie yritän mukaan, niin sanotaan et on liian kova tuuli. Ja sehän se syy olikin. Sanoin, et Veli-Matti voi mennä varjoilemaan itekseen, mie oon niin paljon viikon aikana kokenut, et ei harmita yhtään vaikken tonne pääsiskään.

Niin mie sit selostin Hannelelle, miten Veli-Mattia opastettiin laskeutumisessa, laitettiin valjaat päälle, kiinnitettiin valjaat varjoon, laskettiin varjo irti, ja niin Veli-Matti nousi ilmaan. Varjo oli siis koko ajan kiinni vaijerissa veneen perässä. Aika korkeelle varjo nousi, Veli-Matti näky taivaalla pienenä pilkkuna. Oli se sen verran jännää katottavaa, ettei tullut mieleen yrittää ottaa tilanteesta kuvia. Mut varjo oli suunnilleen samanlainen kuin tuossa ylhäällä olevassa kuvassa. Selostin laskeutumisen ja taisin lisätä vähän dramatiikkaa ainakin siihen kohtaan, ku Veli-Matti mätkähti pyllylleen ja edelleen selälleen hiekkaan. Hauskaa kuulemma oli, hienosti näky maisemat.

Siinä se päivä vierähti. Piti jo kiirehtiä hotellille ja bussikyytiin lentokentälle. Burgasin lentokentällä olikin aika kaaos. Pienet tilat ja hirveesti ihmisiä. Lennon Suomeen piti lähteä klo 20, mutta sillon vielä ihmeteltiin et ollaankohan oikeella lähtöportilla. Ei mitään informaatiota missään. Klo 21 kone viimein lähti ja päästiin onnellisesti kotisuomeen toipumaan rankasta, mutta antoisasta lomasta.

Seuraavaksi Zell am Seehen

Takaisin Matkakertomuksiin

Etusivulle