Ilona Ihaksi, Hanna Jungman ja Anna Vakkuri
Osallistuva suunnittelu ja ympäristökasvatus
kevät 2001

LIIKUNTAVAMMAISET LAPSET KOULUN PIHAN SUUNNITTELIJOINA
Pienoismallin ympärillä

Miten liikuntavammaiset lapset voivat osallistua lähiympäristönsä suunnitteluun? 
Tästä päätimme ottaa selvää Osallistuva suunnittelu ja ympäristökasvatus -kurssin lopputyössämme. 

Aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen perehtymällä, kurssiin liittyvien luentojen ja oman pohdintamme kautta suunnittelimme pihaprojektipäivän, jonka toteutimme yhteistyössä Ruskeasuon koulun 
3. - 4. - 5. -luokan kanssa. 
 

         1) Pelikenttä
         2) Koulun pihan kapein paikka
         3) Värejä ja historiaa
         4) Uudisrakennuksen paikka
         5) Aitojen tunnustelu 
         6) Huvimaja
         7) Pihan pensaikko- ja puualue
         8) Lisää aistiharjoituksia
         9) Pihan muut asukit
       10) Piilopaikan etsiminen
       11) Pelottava paikka
       12) Aikuisten ja lasten paikat?
       13) Kevään merkkejä

Ruskeasuon koulu 

Ruskeasuon koulu on valtion ylläpitämä liikuntavammaisten oppimis- palvelu- ja kehittämiskeskus, joka sijaitsee noin viitisen kilometriä Helsingin keskustasta pohjoiseen. Koulun oppilaat ovat liikuntavammaisia ja pitkäaikaissairaita lapsia ja nuoria, joilla voi olla mm. hahmotuksen, motoriikan tai kielen erityisvaikeuksia. Oppilaat tulevat kouluun ympäri Etelä-Suomea, suurin osa heistä on kuitenkin kotoisin pääkaupunkiseudulta. 

Koulun tontille aletaan rakentaa vuoden 2001 kesällä uudisrakennusta, joka tuo oppilaille ja henkilökunnalle uusia työskentelytiloja, mutta joka toisaalta peittää alleen suuren osan koulun nykyisestä piha-alueesta. 

Ruskeasuon koulu
 

Projektin teoriataustasta 

Marketta Kytän (1995, 143-144) mukaan koulujen pihat näyttävät nykyisellään yhtä vähän leikkimielisiltä kuin koulurakennukset. Tutkimustensa perusteella hän on hahmotellut muistilistan koulujen pihan suunnittelijoita varten, jonka huomioita ovat: 

1) Lasten osallistuminen suunnitteluun 
Lapsille pitäisi tarjota eriasteisia mahdollisuuksia lähiympäristönsä suunnitteluun ja heidän olisi myös hyvä saada kokonaiskäsitys suunnitteluprosessista. 

2) Luonnonelementit
Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten paljon pihalla on luonnonelementtejä, kuten kasvillisuutta, vettä, hiekkaa ja eläimiä. 

3) Tarjoumat
Tarjoumilla tarkoitetaan mahdollisimman moneen eri toimintaan soveltuvia paikkoja. 

Edellä kuvattuja näkökulmia pyrimme ottamaan monipuolisesti huomioon projektimme toteuttamisessa. Lisäksi meidän oli huomioitava liikuntavammaisten lasten koulun pihan erityistarpeet. Irma Verhe (1994, 235) listaa kohteita, joihin on kiinnitettävä erityishuomiota. Näitä ovat mm.: auto- ja saattopaikat, kulkuväylät, lepo- ja oleskelupaikat, osallistuminen puutarhanhoitoon ja valaistus. Varsinaisesti projektissamme keskityimme nimenomaan koulun takapihan viheralueeseen. 

Pihakierroksen ja luokkatyöskentelyn viriketehtäviä suunnitellessamme sovelsimme Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisua "Koululaiset viheralueiden suunnittelijoina" (2000). 

Projektimme kattoteoriana pidimme Markku Käpylän (1991, 442) ympäristökasvatuksen kokonaismallia, jonka mukaan onnistuneen ympäristökasvatuksen elementtejä ovat tieto, tunne, tahto ja toiminta. 
 

Alkuvalmistelut 

Keräsimme ideoita ja olimme yhteydessä toisiimme vilkkaan sähköpostikeskustelun kautta. Yhteistyöluokan opettajan Jonna Ekstrandin kanssa neuvottelimme myös puhelimitse. 

Ennen pääsiäistä kävimme koululla esittäytymässä luokalle ja perehtymässä koulun pihaympäristöön, jonka pohjalta suunnittelimme osallistavan pihakierroksen. 

Rakensimme myös koulun nykyisestä ja tulevasta lisäosasta pienoismallit maitopurkkeja hyödyntäen. Pienoismallin kiinnitimme jätepahvista tehdylle alustalle. 
 

Projektin toteutus 

20.4.2001 oppilaat odottivat innokkaina -vaikka ehkä vähän epätietoisina- koulun aulassa opettajan ja avustajiensa kanssa seikkailun alkamista. Itse olimme myös vähän kauhuissamme, kun odottamamme aurinkoisen ja lämpimän kevätsään sijasta taivaalta vihmoi räntää…mutta otimme haasteen vastaan! 
Pääsimme pihalle

KUVAUS KIERROKSESTAMME: 

1) Pelikenttä
Oppilaat olivat kyllä iloisia päästessään ulos tavallisen luokkatyöskentelyn sijasta, mutta ilmassa oli havaittavissa lievää alkujännitystä. Meidän olikin kiinnitettävä erityishuomiota siihen, että kaikkien ajatukset ja mielipiteet pääsisivät kuuluville, etenkin kun muutama oppilas ei kommunikoinut puheen avulla. "Mitä yleensä teette koulun pihalla?" -kysymykseen olikin aluksi vaikea saada vastausta, mutta vähitellen opettajan avustuksella meille selvisi, mihin sinistä pelikenttää käytetään. Pelikenttään oli myös maalattu kompassiruusu, jonka tarkoitus oli oppilaille epäselvä. Selvitimme sen avulla missä suunnassa mm. Lappi, Ruotsi ja Venäjä sijaitsevat koulun pihaan nähden, ja mietimme yhdessä, pitäisikö asfalttia koristamassa olla enemmänkin jänniä asioita. 

2) Koulun pihan kapein paikka 
Pelikentältä suuntasimme kulkumme asfalttikäytävää pitkin kiviaitaa kohden. Matkalla asfalttiin kaivonkansien ympärille piirretyt "ilokukkaset" piristivät vielä tässä vaiheessa harmaata aamupäivää. Suunnittelutyön kannalta halusimme antaa oppilaille mahdollisuuden kokea koulun pihaa myös paikoista, joissa he eivät tavallisesti käy. Yksi tällainen kohde oli aidan ja koulun uuden siiven väliin jäävä pihan kapein välikkö. Esim. tämän kapea - avara vastakkain asettelun kautta lähiympäristön kokemiseen tuli toivottavasti uusia näkökulmia. 
Kapea välikkö
3) Värejä ja historiaa 
Tässä vaiheessa oppilaat olivat jo täysillä mukana. Vanhan, sammaleisen kiviaidan kautta johdattelimme oppilaita koulun pihan historiaan. Selvitimme, mm. milloin koulun vanha osa on rakennettu. Lähiympäristö on myös eri värejä. Jaoimmekin oppilaille maalikaupan värikarttoja, joiden avulla selvitettiin lumen alta paljastuvien vuorenkilven lehtien sävyjä. 

4) Uudisrakennuksen paikka 
Jotta oppilaille kävisi selväksi, kuinka suuren osan uudisrakennus vie koulun pihasta, Ilona keksi tontin itänurkalla tehdä mopollaan lumeen rakennuksen rajat. Tämä auttoi mukana olevia aikuisiakin hahmottamaan ja hämmästelemään piha-alueelle tulevien muutosten suuruutta. Tässä kohden koimme tärkeäksi ottaa esille ympäristöön liittyvät arvonäkökohdat: mitä hyviä ja huonoja puolia uudisrakennus tuo mukanaan. Oppilaita huoletti erityisesti kauniiden puiden jääminen rakennuksen alle, mutta totesimme yhdessä, että toisaalta kaikki oppilaat voivat silloin olla yhdessä rakennuksessa ja he saavat hyviä, uusia tiloja. 

5) Aitojen tunnustelu
Myös tuntoaistin avulla voi oppia lähiympäristöstään uusia asioita. Veimme oppilaat koskettamaan sekä vanhaa kiviaitaa että uudempaa metalliaitaa. Vanhan kiviaidan sammal tuntui mm. koiran turkilta, uusi aita kirvoitti oppilailta "kalterikommentteja". Lämpöäkin aidat olivat keränneet eri tavalla. 
Aidan tunnustelu
6) Huvimaja
Huvimajaan emme päässeet sisälle. Oppilailla oli kuitenkin paljon ideoita, mihin huvimajaa 
voitaisiin käyttää. Opettaja ja avustajatkin lämpenivät ajatukselle grillijuhlista. Tässä vaiheessa aurinkokin alkoi hiukan paistaa pilven takaa, sopivasti juuri pallonheittoon tarkoitetun aurinkoseinän kohdalla. Sadepisarat kimmelsivät pensaan oksilla, jota ravistamalla oppilaat saivat aikaan sadekuuron. 

7) Pihan pensaikko- ja puualue
Tähän mennessä olimme olleet jo monessa erilaisessa pihan kohdassa, ja jälleen eteemme tuli yksi uusi. Jaoimme lapsille luupit eli "taikasilmät", joiden avulla he tutkivat esim. puiden pintaa ja  maahan pudonneita käpyjä. 
Luupilla katselu
8) Lisää aistiharjoituksia 
Pihan pohjoisnurkasta löytyi voimakkaasti haaroittunut koivu. Harmi, ettemme jaksaneet nostaa lapsia oksalle istumaan, mutta kenties tämäkin oppilaiden toive tulevaisuudessa toteutuu! Innokkaiden ideoiden jälkeen hiljennyimme silmät kiinni kuuntelemaan kevään ääniä. Koulun pihalle kantautui niin talitiaisen laulua kuin liikenteen melua. Myös hajuaistilla haimme uusia näkökulmia: löytyikö koulun pihalta peikkopojan partaveden tuoksua vai peikkoprinsessan juhlahajuvettä? Eri värisissä purkeissa oli mm. lunta, multaa ja mädäntyneitä lehtiä nuuhkittavaksi. 
Harrasta kuuntelemista
9) Pihan muut asukit
Oppilaiden ja henkilökunnan lisäksi koulun piha on myös joidenkin eläinten reviiri. Tästä saimme muistutuksen oravan juostessa käpy suussa kovaa vauhtia pihan poikki. 

10) Piilopaikan etsiminen 
Joskus tekee mieli olla ihan rauhassa. Kysyimmekin oppilailta, löytyisikö pihalta sopivia piilopaikkoja. Melko pian oppilaat keksivätkin kuusen, jonka varjomaisten oksien suojaan olisi hyvä kätkeytyä. Rohkaisimme heitä kokeilemaan piiloa kukin vuorollaan. Kuusen alta löytyi myös yllätys: Suunnittelijamehiläinen Pörri, jonka otimme matkaamme. Oppilailla oli myös muita ehdotuksia hyviksi suojapaikoiksi, kuten aurinkoseinän ja koulun lännenpuoleisen aidan takana. 
Piilopaikka
11) Pelottava paikka
Koulun lännenpuoleisen aidan takana oli melkoinen pudotus. Toisaalta aidan takaa saattoi turvallisesti tutustua pelottavaan paikkaan. Oli mielenkiintoista, miten joku huomasi maisemasta ensimmäisenä kauniit lammet ja joku toinen niiden takana häämöttävän punaisen prätkän. 

12) Aikuisten ja lasten paikat? 
Koulujen pihoilla on yleensä myös paikkoja, joissa lasten ei sallita oleilevan. Ruskeasuon koululla tällainen paikka on lastauspiha. Keskustellessamme oppilaat keksivät itsekin syitä, miksi tämä pihan alue on tarkoitettu vain aikuisten käytettäväksi. 

13) Kevään merkkejä
Osallistumalla koulun pihan viihtyisäksi tekemiseen oppilaat kenties kokevat pihan itselleen läheisemmäksi. Luokan oppilaat olivat käyneet istuttamassa koulun pääsisäänkäynnin eteen tulppaanin sipuleita, joiden kasvua kävimme yhdessä hämmästelemässä ennen ruokatauolle  siirtymistä. 
 

Luokkatyöskentely 

Jatkoimme työskentelyä luokassa, jossa musiikin soidessa taustalla oppilaita odotti koulurakennuksen pienoismalli ja pihan kartta. Kartassa näkyi pihalla kulkemamme reitti, jonka kertasimme aluksi oppilaiden keksittyä, mitä pienoismalli esittää. Suunnittelumehiläinen Pörri istui pienoismallin katolla oppilaille tarkoitetut suunnittelijanimilaput sylissään. Pörrin avulla etsimme luokkaan piilotetun uudisrakennuksen pienoismallin, joka kiinnitettiin oikeaan kohtaan kartalle. 

Johdattelimme oppilaita mielipiteidensä esittämiseen ns. tarrakartan avulla. Eri symboleilla merkittiin karttaan mm. ystävyyden paikka, rauhallinen paikka ja vaarallinen paikka. Tämän jälkeen jaoimme oppilaille sormivärit, joilla he saivat tuottaa ideoitaan suoraan kartalle tai erilliselle paperille. Kiersimme myös haastattelemassa heitä ja kirjasimme esiin tulleet ideat karttaan oikeille paikoilleen. 
Luokassa
Lopuksi ihastelimme tuotostamme lattialle asetettuna, josta kaikki näkivät pienoismallin eri puolilta. Luokan opettaja sopi pihan suunnittelun jatkamisesta oppilaiden kanssa. Tarkoituksena on mm. esittää oppilaiden näkemys uudisrakennuksen ja pihan viralliselle suunnitteluryhmälle. 
 

Oppilaiden kommentit 

Oppilaat suhtautuivat projektiin myönteisesti ja yleisesti ottaen innokkaasti, kun kokivat, että heidän mielipiteitään kuunnellaan. Projektin aikana syntyneitä koulun pihan kehittämisideoita: 

  -istutuksia (mm. mansikoita, mustikoita, kukkia, vihannesmaa) 
         -ulkoruokailupaikka 
         -ulkoilmaelokuvapaikka 
         -vesi- ja uimapaikka 
         -tunneli 
         -Pokémon-patsaat 
         -ulkoleluja 
         -taivasta pitää näkyä 

Osan ideoista voisi varmasti toteuttaa! 
 

Mitä ympäristökasvatuksen opiskelijoina opimme tästä projektista? 

Opimme, miten idearikkaita ja luovia ympäristönsuunnittelijoita lapset voivat olla, kunhan heille vain tarjotaan siihen mahdollisuus ja riittävästi tietoa. Projekti vahvisti näkemystämme siitä miten ympäristökasvatus voi tarjota liikuntavammaisille lapsille merkittävän väylän yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Opimme myös soveltamaan ympäristökasvatuksen käytännön menetelmiä, kuten aistiherkkyysharjoituksia, monella eri tavalla. 

Irma Verhe (1994) toteaa, että luonto on usein jäänyt vammaisille ikkunan takaa ihmeteltäväksi maailmaksi. Toivomme, että projektimme innosti mukana olleita aikuisia tarjoamaan oppilaille yhä enemmän kokemuksia koulun ulkoalueita hyödyntäen!
 

Kiitokset! 

Kiitokset Ruskeasuon koulun 3. - 4. - 5.-luokan oppilaille: 
Byrtti, Miika, Mimmu, Nikke, Sinkku, Sofia, Teemu ja Ville. 
Teidän mukana olonne teki projektistamme antoisan! 

Kiitokset myös opettaja-Jonnalle sekä kaikille avustajille! 

Ympäristökasvatuksen opiskelijat: 
Ilona Ihaksi, Hanna Jungman ja Anna Vakkuri

Lähteet 

Koululaiset viheralueiden suunnittelijoina (2000). Helsingin kaupungin rakennusviraston 
viherosaston selvityksiä 2000:3. 
Kyttä, M. (1995). Lapsenmielinen oppimisympäristö. Teoksessa: Ojanen, S. & Rikkinen, H. 
(toim.) Opettaja ympäristökasvattajana. Helsinki: WSOY. 147-168. 
Käpylä, M. (1991). Kohti ympäristökasvatuksen kokonaismallia. Kasvatus 22 (5-6). 439-445 
Verhe, I. (1994). Esteettä luontoon liikkumaan. Helsinki: Suomen Invalidien Urheiluliitto ry. 

Aiheeseen liittyen: YTK Metodikortisto

alkuun

Takaisin kurssitöihin