Leirikoulu Rodoksella 9.-16.5.1992
Operaatio Lentävä pyörätuoli mahdollisti meille, kahdeksalle Ruskiksen 9A:n oppilaalle ja seitsemälle aikuiselle, ikimuistoisen leirikouluviikon Rodoksella.
Lauantai 9.5.
Herätys oli neljältä. Hotkaisimme nopeasti vähän murua rinnan alle. Vielä viimeinen tarkastus matkatavaroihin, ja ei kun menoksi. Lentokone nousi ilmaan puoli kahdeksalta. Vatsanpohjaa nipisteli mukavasti, olinhan ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Sain ikkunapaikan ja katselin lumoutuneena maisemia. Pääsimme myös ohjaamoon tutustumaan, nappuloita ja vimpaimia riitti.
Neljän tunnin lennon jälkeen saavuimme Rodokselle. Ilma oli uskomattoman hieno. Aurinko paistoi. Tuntui kuin olisi ollut paratiisissa. Mutta iloa ei kauaa kestänyt. Edessä oli puolen tunnin bussimatka täyteen ahdetussa bussissa saaren pääkaupunkiin, Rodokseen.
Kaupungissa sijaitsi hotellimme Athineon. Majoituttuamme huoneistoihimme lähdimme heti katsastamaan uima-allasta. Oli ihanaa pulikoida viileässä vedessä hikisen matkan jälkeen. Aurinkovoidetta kului runsaasti. Täytyi olla varovainen, ettei nahka palanut. Illalla tutustuimme vielä hiukan kaupunkiin ennen kuin rojahdimme väsyneinä sänkyihimme.
Sunnuntai 10.5.
Kiersimme koko päivän Rodoksen kaupunkia. Aamupalan jälkeen lähdimme kulkemaan kohti Mandraki-satamaa. Näimme peurapatsaat, joiden päällä oli tarun mukaan seisonut Rodoksen kolossi, yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Kolossi oli niin suuri, että laivat mahtuivat purjehtimaan satamaan sen jalkojen välistä. Kolossi tuhoutui maanjäristyksessä 200 eKr.
Kuljimme rantakatua pitkin Ellin rantaan. Uin ensi kertaa meressä. Vesi kannatti mukavasti, mutta se oli hirveän suolaista. Uinnin jälkeen kävimme saaren pohjoisimmassa kärjessä katsomassa akvaariota. Emme kuitenkaan menneet sisään, vaan ihailimme turkoosia merta. Turkin rannikko näkyi horisontissa.
Aikamme merta katseltuamme suunnistimme kohti muurien ympäröimää Vanhaa kaupunkia. Siellä oli pieniä, kapeita kauppakatuja, joiden varrella myytiin vaikka minkälaista rihkamaa. Toreja ja suihkukaivoja oli siellä täällä. Vanhassa kaupungissa ei ollut liian kuuma, siellä kasvoi paljon valtavan suuria, katuja varjostavia lehtipuita. Menimme syömään lounasta kadun varrella oleviin pöytiin. Kissoja kulki pöytien alla makupaloja odottelemassa. Maistelimme kreikkalaista salaattia alkupalaksi. Minua ei oikein paikalliset sapuskat viehättäneet, päädyin tilaamaan tuttuja ja turvallisia ranskalaisia. Iltapäivä meni katsellessa ja ostellessa rihkamaa myyntikojuista. Palasimme hotelliin päivälliseksi.
Maanantai 11.5.
Olimme vuokranneet kaksi jeeppiä ja minibussin. Lähdimme autoretkelle Lindoksen kaupunkiin, joka sijaitsi saaren itäisimmässä niemenkärjessä. Maisemat olivat todella upeat. Tie kulki vuoren rinteellä ja merelle oli jyrkkä pudotus. Lindoksessa oli niin kapeat kadut, että ihmiset mahtuivat hädin tuskin ohittamaan toisensa. Vuoren huipulla oli Lindoksen akropoli. Emme kuitenkaan kuumuudesta johtuen jaksaneet kiivetä sinne.
Olimme kypsiä lähtemään Tsambika Beachille. Sitä pidetään Rodoksen parhaana uimarantana. Sitä se myös oli. Hiekka oli kuin samettia. Toiset ottivat aurinkoa. Itse olin koko ajan vedessä. Oltuamme rannalla tarpeeksi lähdimme kohti hotellia.
Illalla ajelimme kaupungin ulkopuolelle Monte Smithin kukkulalle katselemaan kaupungin valoja. Kävimme myös kebabilla, en tosin vielä silloin ymmärtänyt sen herkun päälle.
Tiistai 12.5.
Lähdimme jälleen autolla liikkeelle. Tykkäsin kovasti, autoajeluilla näki tosi paljon erilaisia maisemia. Kiersimme melkein koko saaren. Ensin ajoimme itärannikkoa pitkin. Sitten käännyimme kohti saaren reheviä keskiosia. Kapea ja mutkainen tie mutkitteli vuorten rinteillä. Lounastimme idyllisessä Embonan vuoristokylässä. Embona sijaitsi Rodoksen korkeimman vuoren, Attaviroksen juurella.
Jatkoimma matkaa Monolithokseen. Länsirannikolla pysähdyimme tämän tästä ikuistamaan kameralla kauniita maisemia. Monolithoksen kylässä joimme virvokkeita. Lämmintä riitti.
Sitten alkoi todellinen ilo. Nimittäin Antiikin Kamiroksen rauniot. Arvatkaa vaan oliko kuuma, kun kivet hohtivat lämmön takaisin. Ihme ettei kukaan saanut lämpöhalvausta. Siinä sitä olikin touhua täksi päiväksi.
Keskiviikko 13.5.
Taas oli vuorossa hyvin kulttuuripitoinen autoretki. Ajoimme ensin Monte Smithin kukkulalle. Mukava oli katsella näköalaa Rodoksen kaupunkiin nyt päiväsaikaan. Sitten katselimme auton ikkunasta Pythios Apollon temppelin raunioita.
Temppelin vieressä oli vanha stadion. Siellä olivat kilpailleet vain miehet. Naisilla ei ollut mitään asiaa urheilemaan eikä edes katsomoon. Urheilijoiden ja katsojien piti olla alastomia. Näin pystyttiin seuraamaan, ettei naiset päässeet mukaan. Kävimme myös Antiikin teatterissa. Aivan kuin olisi matkannut ajassa taaksepäin.
Filerimoskukkulalla menimme ensin Neitsyt Marian kirkkoon. Kirkossa oli monta alttaria. Ostimme ja sytytimme toivomuskynttilöitä Neitsyt Marian kunniaksi.
Lähellä kirkkoa sijaitsi ortodoksinen luostari, jossa myös kävimme. Hautaholvissa oli henkeäsalpaava tunnelma. Luostarin pihalla kasvoi paljon korkeita sypressejä. Munkkien huoneet olivat hyvin ankeita. Niissä ei ollut turhia koristuksia.
Luostarista kävelimme ja kelailimme kärsimyskujaa pitkin näköalapaikalle. Kelasin itse ja pääsin kunnolla kärsimyskujan tunnelmaan. Mut oli se sen arvoista, oli näköala sen verran upea. Rihkamakauppiaita oli joka paikassa, myös luostarin alueella.
Vuorelta alas tullessa huomasimme vähän väliä postilaatikon näköisiä koppeja. Niitä olivat omaiset pystyttäneet onnettomuuksissa kuolleiden muistoksi.
Ennen hotellille paluuta kävimme vielä Tsambika Beachilla uimassa. Rannalla ei ollut paljon muita kuin me, hullut suomalaiset. Oli viikon ainoa pilvinen päivä, mutta rannalle oli mentävä vaikka hampaat irvessä.
Torstai 14.5.
Lähdimme aikaisin aamulla Mandraki-satamaan ja laivaristeilylle Symin kaupunkiin. Matkalla pysähdyimme Panormitis-luostarissa. Luostarissa asui vielä yksi munkkikin. Sitten taas laivaan. Kannella oli paahtava helle. Hiki melkein kiehui iholla.
Symi oli todella kaunis kaupunki. Talot olivat rakennettu rinteeseen. Symin erikoisuus ovat pesusienet. Minäkin ostin sellaisen kotiin viemisiksi. Symillä tarjottiin runsaasti meren antimia. Maistoin jopa mustekalaa.
Paluumatkalla kulutimme aikaa kirjoittamalla kortteja kotiin. Se oli sitten hauskaa hommaa. Ja ihan vettä vaan juotiin, vaikka jutuista olisi voinut päätellä, että muutakin olisi nautittu.
Perjantai 15.5.
Olimme aamupäivän kaupungilla tuhlaamassa loput rahamme. Tuli ostettua vaikka mitä rihkamaa itselleni ja muille tuliaisiksi. Ostin kahdet kivat shakkinappulat kivilautoineen. Muutkin ostivat niitä ja Urpo-rehtori sai kanniskella painavia lautoja kädet venytyksillään. Suomen kielellä pärjäsi kaupoissa oikein hyvin, melkein kaikki kauppiaat puhuivat jonkin verran suomea. Eräänkin kaupan ikkunassa luki "Anttilan hinnat, Stockmannin laatu."
Iltapäivä kului hotellin uima-altaalla. Illalla vietimme tavernassa läksiäistilaisuutta. Söimme jäätelöä ja pidimme hauskaa. Jotkut menivät mukaan kreikkalaiseen tanssiin. Sitten pistäydyimme vielä kerran shakkipelikaupassa jututtamassa mukavaa kauppiasta. Hotellilla pakkasimme tavaramme.
Lauantai 16.5.
Aamupalalla hyvästelimme hotellimme ihanan tarjoilijan, Panteliksen. Hän oli oikein komea, ruskeasilmäinen nuorimies. Eipä sitten muuta kuin bussilla lentokentälle ja ilmojen halki Suomeen. Viikko oli oikein hauska ja oli opettavaista nähdä muutakin maailmaa, mutta mukava oli palata kotiinkin.
Seuraavaksi Venäjälle