|
Ilona Ihaksi
Joroisten karttalehden n:o 3234 01
geomorfologinen tulkinta Alueen sijainti
ja korkeussuhteet Alueen sijainti ja korkeussuhteet Joroinen sijaitsee Itä-Suomen läänissä Etelä-Savon maakunnan pohjoisosassa. Aluetta halkoo Mikkelistä Varkauteen kulkeva 5-tie ja Savonlinna-Pieksämäki -rautatie. Joroisten kirkonkylä sijaitsee laajan, loivarinteisen,
moreenipeitteisen mäen päällä, jonka
absoluuttinen korkeus on 120 m. Korkeuseroa mäen
laelta Joroisselän rantaan kertyy noin 45 m.
Samaa luokkaa on myös korkeusero alueen pohjoisosassa
sijaitsevan Kotkatharjun ja Joroisselän välillä.
Alueen eteläosa on pienipiirteissään vaihtelevaa,
jonka aiheuttavat noin 5-10 m ympäristöään
korkeammat pitkittäiset moreeniselänteet. Alueen
lounaisosassa on tasaisia suoalueita. Korkokuvatyypit ja niiden syntyhistoria Joroisten järvissä, pelloissa, suojuotteissa ja moreeniharjanteissa on nähtävissä selvää luode-kaakko -suuntaista juovaisuutta, joka johtuu kallioperän murtumalinjoista ja jota mannerjään työ on entisestään korostanut. Glasigeeninen korkokuvatyyppi on alueella hallitsevana, erityisesti karttalehden halki kulkevalla luode-kaakko -suuntaisella leveällä kaistaleella. Se on syntynyt mannerjään kasaavan toiminnan tuloksena. Glasifluviaalista korkokuvatyyppiä esiintyy karttalehden pohjoisosassa Kotkatharjun ja sen lounaispuolella sijaitsevien Häyrilän ja lentokentän alueilla. Sen on synnyttänyt jäätikköjokien kerrostama glasifluviaalinen materiaali. Jokijärvestä Joroisselkään virtaava Joroisvirta on synnyttänyt fluviaalisen korkokuvatyypin joen kuluttamaan laaksoon. Kulutus on tapahtunut jääkauden jälkeen. Joen molemmin puolin on syvään tai tässä tapauksessa paremminkin matalaan veteen syntynyttä ja kuiville kohonnutta kasaantumiskorkokuvatyyppiä. Maalaji on hiesua (Maaperäkartta 1989). Samaa korkokuvatyyppiä löytyy myös karttalehden koillisosan Kotkatlahden alueelta, jossa maalaji hienoa hietaa sekä kaakkoisosan hiesupelloilta (Maaperäkartta 1989). Hieno hieta ja hiesu ovat kulkeutuneet jäätikön sulamisvesien mukana ja kerrostuneet jääjärven tai meren pohjalle. Myöhemmin nämä alueet ovat maanpinnan kohoamisen ja merenpinnan laskun ansiosta nousseet kuivalle maalle. Karttalehden lounaisosan suoalueita luonnehtii biogeeninen korkokuvatyyppi. Suo syntyy, kun kosteuden ja veden vaikutuksesta kasvijätteet hajoavat hitaasti ja tuloksena syntyy turvetta. Kyseinen suoalue on todennäköisesti syntynyt metsämaan soistumisen seurauksena. Järvialtaat ovat sijoittuneet jääkautta ennen
syntyneisiin murtumalinjoihin, jotka mannerjään
toiminta on myöhemmin puhdistanut rapautumistuotteista.
Geomorfologiset muodostumat ja niiden syntyhistoria Polygeneettisiin kallioperän kulutusmuotoihin kuuluvia luode-kaakko -suuntaisia murtumalinjoja on järvialtaiden kohdalla. Murtumalinjat ovat syntyneet maankuoren liikuntojen yhteydessä. Kun kallioperä on rikkoutunut, mannerjää on pystynyt kuluttamaan murtumalinjojen kohtia ehjää kallioperää tehokkaammin. Näin on syntynyt painanteita, joihin vesi on kerääntynyt. Mannerjäätikön aiheuttamia kasaantumismuotoja on monia erilaisia. Suurta osaa alueesta hallitsee pohjamoreenipeite. Pohjamoreeni on kulkeutunut ja kasaantunut jään alla. Se tasoittaa kallioperän epätasaisuuksia. Myös huuhtoutunutta pohjamoreenipeitettä on hieman alueen koillisosassa. Tenhiälänmäki alueen koilliskulmassa on erittäin selväpiirteinen ja kaunis drumliini. Toinen drumliini, ei tosin yhtä hieno, löytyy länsiosasta Paron pohjoisrannalta. Drumliini syntyy seuraavasti: kun pohjamoreenia on kasaantunut riittävästi mannerjäätikön pohjaosaan, jäätikkö ei enää jaksa kuljettaa sitä mukanaan ja silloin materiaalia kasaantuu jään alle jään liikkeen suuntaisesti. Kasaantumiseen käynnistymiseen voidaan myös tarvita este, kalliosydän, joka hidastaa jäätikön kuljetuskykyä. Karttalehden eteläosaa hallitsevat pitkittäiset moreeniselänteet, joiden välissä on suojuotteita. Niiltä puuttuu drumliinien virtaviivainen muoto. Moreeniselänteet ovat mahdollisesti syntyneet siten, että pohjamoreenia on kasaantunut mannerjään puristuksen johdosta jään reunaosan railoihin. Voi olla myös niin, pohjamoreeni on kasaantunut mannerjään pohjan vakoihin, joita kivet ja lohkareet ovat sinne uurtaneet. Viimeksi mainitulla tavalla ovat syntyneet ainakin vakoutumat, joita on aivan alueen lounaiskulmassa. Kotkatharjulta löytyy suppia. Suppia ovat synnyttäneet mannerjään sulamisvaiheessa jäästä irronneet jäälohkareet, jotka ovat hautautuneet harjuainekseen ja myöhemmin sulaneet. Jäätikköjoen aiheuttama kasaantumismuoto on Kotkatharju. Harju on syntynyt jäätikön pohjalla sijainneeseen tunneliin jäätikköjoen kerrostamasta glasifluviaalisesta aineksesta. Harjualueella on myös glasifluviaalisesta aineksesta muodostuneita kamekumpuja. Aartolahti (1989:68) kertoo opetusmonisteessaan kameille kolme mahdollista syntytapaa, joiden mukaan kameen aines on kasaantunut jäässä olevaan railoon tai jään pinnalla olevaan painanteeseen tai kame on syntynyt jään reunaan pienenä deltan alkiona. Glasifluviaalista ainesta on levinnyt myös harjun laajentumina sen lounaispuolelle lentokentän ja Häyrilän alueille, jonne aines muodostaa laakeat hietakentät. Alueen muita geomorfologisia muodostumia ovat virtaavan veden
aiheuttama Joroisvirran kulutuslaakso, veteen kerrostuneet
sedimenttitasangot ja eloperäisiin muodostumiin kuuluva
lounaisosan pinnaltaan tasainen suo. Niiden syntyhistoriat
ovat melko samankaltaisia kuin vastaavien alueiden
korkokuvatyyppien syntyhistoriat, joita käsitelin
fluviaalisen, syvään veteen syntyneen ja kuiville
kohonneen kasautumis- ja biogeenisen korkokuvatyyppien
yhteydessä. Joroisten karttalehden asutus on keskittynyt kirkonkylän alueelle moreenipeitteisen mäen päälle. Näköalat mäeltä ovat hienot. Mahdollisesti kirkko on aikoinaan rakennettu paikkakunnan korkeimmalle kohdalle, jonka ympärille asutus on myöhemmin levinnyt. Rautatien suunta kaakosta luoteeseen noudattaa vesistöjen suuntautumista ja se kulkee murtumalinjojen välisellä alueella. Näin rautatien rakennusvaiheessa on selvitty mahdollisimman vähällä siltojen tai maakannasten rakentamisella vesistöjen yli. Tiestössä näkyy jonkin verran sama suuntaus erityisesti alueen eteläosissa, jossa tiet kulkevat suojuotteiden välisillä moreeniselänteillä. Lentokentän paikaksi soveltuu hyvin melko tasainen hietakenttä harjun lounaispuolella. Kotkatharjulla on lukuisia sorakuoppia. Harju on myös
tärkeä alue sekä pohjaveden tuoton sekä
asukkaiden virkistyskäytön kannalta. Joroisselän
länsipuoleinen pieni Lammipohjan suo on luonnonsuojelualue.
Melkein kaikki muut suot on ojitettu metsätalouskäyttöön.
Suot ja metsät sopivat marjastukseen. Savikoita
alueella ei ole, joten pellot on täytynyt raivata hieta,
hiesu ja moreenimaille. Aartolahti, Toive (1989). Suomen geomorfologia. Helsingin
yliopiston maantieteen laitoksen |